Kausi on melkein paketissa
Edessä enää yhdet ratakisat ja ehkä maastotkin. Kiinnostavia näyttelyitä ei nyt sattunut näköpiiriin.
Eikun joo.. Käytiinhän me tosiaan Mustialan epävirallisessa Club Showssa. Kyseinen näyttely oli SVKL:n 60-vuotisjuhlakarkeloita seuraavana aamuna ja olimme ilmoittaneet sinne kahdeksan salukia. Voin sanoa, ettei sellainen ole lähimainkaan järkevää jos on edellisenä päivänä heilunut useamman koiran kanssa helteisissä maastoissa ja kehitellyt illalla omalaatuisia tanssikuvioita. Aikaisesta nukkumaanmenosta huolimatta oli yhdelle ihmiselle melkoinen haaste esittää salukeja viidessä eri luokassa.. Siinä ei jää juuri aikaa numerolappujen vaihtoon.
Häkellyttävästä kohelluksesta huolimatta kaikki salukimme saivat KP:n. Muutenkin saavutimme yllättävää menestystä, kun Kimble voitti käyttöluokan Ameenan sijoittuessa toiseksi ja Hasina kiipesi avoimen luokan toiselta sijalta vielä PN-4:ksi! Tämän hetken kruunasi päänsä pannan läpi kiskaissut Kahilah, joka säntäsi ympäri viheraluetta.
Ameenan agilitytreenit jatkuvat vielä, ja tyttö (mummo!) onkin edistynyt hienosti, eivätkä kepitkään ole enää ongelma. En vaan ole uskaltanut mennä seuraamaan harjoituksia, koska yleensä aina silloin menee tavallista huonommin. Pakko kai silti riskeerata jonakin tiistaina ja mennä kameran kanssa paparazziksi, jotta saisi Ameenan osaamisesta jotain todisteitakin näytille.
Ameenan lapsenlapset (4 + 4) syntyivät Tizpa-kenneliin Saksassa elokuun puolivälissä. Kävimme Susanna Vallin kanssa katsastamassa pentueen noin neljän viikon iässä ja totesimme pentujen - kuten Calila-äitinsäkin - olevan kertakaikkisen hurmaavia. Tapasimme myös pentujen isän eli Gimlin, joka oli komistunut entisestään ja oli luonteeltaan oma miellyttävä itsensä. Nyt näyttäisi kovasti siltä, että Suomeen tulee lokakuussa kaksi kaunista narttupentua..
Ameenasta vielä sen verran, että valionarvoanomus on kyllä kennelliitossa, muttei vahvistusta ole toistaiseksi kuulunut. Sitä odotellessaan on Ameena käynyt juoksemassa Ikaalisten ja Tuomarinkartanon maastoissa veteraaniluokan voittoon pistein 478. Ikaalisissa meillä oli mukana myös A-pentujemme puoliveli ja suunnitteilla olevan C-pentueemme isä, Vay-Elijah N'Agzir omistajansa Chrisin kanssa. "Smeagal" oli alkuerien jälkeen veteraanien toinen, mutta finaalissa tapahtuneen ennakoinnin ja kaatumisen ansiosta tämä putosi neljänneksi. Itse olimme hyvin vaikuttuneita pojan tyylistä ja innokkuudesta ja oli hienoa nähdä tämä juoksemassa finaalissa Ameenan parina.
Radalla on tällä kaudella koettu suuria tunteita ja raastavaa jännitystä. Zappa jatkoi voittokulkuaan kisasta toiseen, epäonnistuen ainoastaan Tähtisprintterissä sen verran, että jäi kolmanneksi. Silloin Zappaa vielä jännitti kovasti El Hor Laaman-sisarusten kanssa juokseminen, mutta kauden edetessä on itsevarmuutta onneksi kertynyt huimasti. Tähän päivään mennessä on Zappa voittanut yhteensä 13 starttia, joiden joukossa SSaK:n ratamestaruus, Suomen ratamestaruus, Tampere GP sekä Juoksukuninkuus 2010. Käyttövalioaikoja on juostu 11 kpl ja näin ollen niitä tarvittaisiin ratajuoksuvalion arvoon tulevalta kaudelta enää yksi. Zappan kovin aika on Tuomarinkartanolla 18.8. juostu 32.58 s. Mainittakoon vielä, että samaisten kisojen jälkeen Zappa juoksi Kafka-veljensä koejuoksukaverina saman matkan, eikä edellinen startti tainnut paljoa jaloissa painaa, kun aika oli edelleen vaikuttavat 32.59 s.
Kimble, joka juoksi vielä heinäkuussa varsin vaatimattomia aikoja, yllätti meidät iloisesti alittamalla käyttövalioajan ensimmäisen kerran SM-ratakisojen alkuerässä ja sijoittuen vielä finaalissa pronssisijalle. Sen jälkeen on vauhti vaan kasvanut ja juoksipa pikkutyttömme Kuninkuusjuoksuissa peräti kaksi käyttövalioaikaa kiiveten taas kerran pronssille. Siinä välissä kävi Kimble juoksemassa myös Tampere GP:ssä oman ennätyksensä 33.31 s, jolla irtosi sinäkin kisassa kolmas sija. Saldona on siis tällä hetkellä 4 KV-aikaa ja 3 rataserttiä, eli hyvälle näyttää!
Noa starttasi radalla Tampere GP:n yhteydessä juostussa sijoituslähdössä ja toi voiton kotiin ajalla 34.15 s. Käyttövalioaikaa lähdetään tavoittelemaan kauden viimeisissä ratakisoissa, jotka juostaan ylihuomenna Tuomarinkartanolla.
Kafka tosiaan suoriutui elokuussa viimeisestä ryhmäkoejuoksustaan, eli saamme tästä pentueesta kolmannenkin juoksijan radalle kaudella 2011. Maastossa on Kafka juossut itsensä voittoon jo toistamiseen - viimeksi Mustialan kansainvälisissä, mistä kotiinviemisinä SERT ja CACIL. Tyyliltään Kafka on veljään Zappaa maltillisempi ja tarkempi.
Maastojuoksusta lienee vielä pakko kertoa sen verran, että sekä Zappalla että Noalla on nyt tämän vuoden sertit koossa. Noa on keskittynyt kirkkaisiin voittoihin kun taas Zappa tuntuu mieltyneen 2. sijaan ja hieman erikoisiin suorituksiin. CACILeja on Noalla kaksi ja Zappalla yksi, mikä tietää aikamoisia paineita viedä Kafkan lisäksi myös näitä herroja ulkomaille ensi vuonna. Noalle tosin kelpaa kotimainenkin CACIL, koska aikaisemmista toinen on Ruotsista. Ja todellakin, onhan Noalla hallussaan myös maastojuoksun Suomenmestaruus 2010 sekä kolmas sija Euroopanmestaruusmaastoista!
Ettei omien ja kavereiden koirien kehuminen menisi aivan överiksi, kerrottakoon vähän pikkutyttöjen kuvioista maastossa ja radalla. Kimble toki juoksee radalla hienosti, mutta on saanut maastojuoksusta hieman väärän käsityksen kaiken sattuneen ja tapahtuneen myötä. Niinpä Kimble on keskittynyt viimeisimmän hylsynsä jälkeen harjoittelemaan parin kanssa juoksemista kisojen yhteydessä järjestyneissä harjoituslähdöissä ja koejuoksukoirana. Näiden suoritusten perusteella uskallamme väittää, että kyllä tästä prinsessasta vielä maastojuoksija saadaan.. mutta jatkamme harjoituksia.
Harjoittelua on luvassa myös Hasinalle ja Inalle. Hasina toimi Mustialassa finaaliradan koejuoksijana veljensä Zappan kanssa, esitellen valitettavasti jo tutuksi käyneitä temppujaan hienostuneen häirinnän ja parinjahtaamisen alalta. Jostain syystä tämä punaturkki pohtii aivan vääriä asioita silloin, kun mielessä pitäisi olla vain viehe. Soolona radalla juostessaan on Hasina välillä suoriutunut komeasti, kun taas toisinaan on jo pelkkä etusuorakin aivan liikaa. Jatkamme ilmiön tutkimista ja elättelemme hyvin varovaisia toiveita.
Inalla on ollut mielessään vähän samoja metkuja, kuin sisko(i)llaankin. Maastodebyytti juostiin Hasinan tapaan oman äidin kanssa ja hyvinkin samankaltaisin ottein. Ei siis mitään erityisen rumaa häirintää mutta ihan riittävästi kuitenkin, että katsomme parhaaksi juosta harjoituksissa, kunnes ylimääräinen sähellys saadaan unohtumaan. Radalla on Ina juossut yksikseen ja koejuoksukaverinakin, mutta myös siellä tuntuu vielä olevan epävarmuutta ja ylimääräistä liikehdintää, jos rata pitää jakaa muiden kanssa. Vauhtia olisi kyllä (eikä ihan vähänkään), mutta toistaiseksi ei auta muu kuin odotella ja toivoa, että aika, ikä ja harjoittelu tuottaisivat jossain vaiheessa tulosta.
Pian onkin talvi, mikä tietää pakollista taukoa kaikelle tälle - hetkittäin turhankin aktiiviselle - harrastamiselle. Jää siis runsaasti aikaa punoa uusia juonia.. Lupaan yrittää viimeistään lokakuun lopulla kirjoitella tänne uusia kuulumisia.
PS. Ja tosiaan, Zappa sai kuvansa syyskuun Koiramme-lehteen, jossa oli artikkeli ratajuoksun SM-kisoista. Sekä Zappan että Kimblen suorituksia käsiteltiin varsin seikkaperäisesti myös tekstissä. Kerkesin jo talvimaastoartikkelia lukiessani riemuita kasvattieni nimien näkemisestä lehdessä, joten tämä tuntui jo aika hurjalle ;)
Eikun joo.. Käytiinhän me tosiaan Mustialan epävirallisessa Club Showssa. Kyseinen näyttely oli SVKL:n 60-vuotisjuhlakarkeloita seuraavana aamuna ja olimme ilmoittaneet sinne kahdeksan salukia. Voin sanoa, ettei sellainen ole lähimainkaan järkevää jos on edellisenä päivänä heilunut useamman koiran kanssa helteisissä maastoissa ja kehitellyt illalla omalaatuisia tanssikuvioita. Aikaisesta nukkumaanmenosta huolimatta oli yhdelle ihmiselle melkoinen haaste esittää salukeja viidessä eri luokassa.. Siinä ei jää juuri aikaa numerolappujen vaihtoon.
Häkellyttävästä kohelluksesta huolimatta kaikki salukimme saivat KP:n. Muutenkin saavutimme yllättävää menestystä, kun Kimble voitti käyttöluokan Ameenan sijoittuessa toiseksi ja Hasina kiipesi avoimen luokan toiselta sijalta vielä PN-4:ksi! Tämän hetken kruunasi päänsä pannan läpi kiskaissut Kahilah, joka säntäsi ympäri viheraluetta.
Ameenan agilitytreenit jatkuvat vielä, ja tyttö (mummo!) onkin edistynyt hienosti, eivätkä kepitkään ole enää ongelma. En vaan ole uskaltanut mennä seuraamaan harjoituksia, koska yleensä aina silloin menee tavallista huonommin. Pakko kai silti riskeerata jonakin tiistaina ja mennä kameran kanssa paparazziksi, jotta saisi Ameenan osaamisesta jotain todisteitakin näytille.
Ameenan lapsenlapset (4 + 4) syntyivät Tizpa-kenneliin Saksassa elokuun puolivälissä. Kävimme Susanna Vallin kanssa katsastamassa pentueen noin neljän viikon iässä ja totesimme pentujen - kuten Calila-äitinsäkin - olevan kertakaikkisen hurmaavia. Tapasimme myös pentujen isän eli Gimlin, joka oli komistunut entisestään ja oli luonteeltaan oma miellyttävä itsensä. Nyt näyttäisi kovasti siltä, että Suomeen tulee lokakuussa kaksi kaunista narttupentua..
Ameenasta vielä sen verran, että valionarvoanomus on kyllä kennelliitossa, muttei vahvistusta ole toistaiseksi kuulunut. Sitä odotellessaan on Ameena käynyt juoksemassa Ikaalisten ja Tuomarinkartanon maastoissa veteraaniluokan voittoon pistein 478. Ikaalisissa meillä oli mukana myös A-pentujemme puoliveli ja suunnitteilla olevan C-pentueemme isä, Vay-Elijah N'Agzir omistajansa Chrisin kanssa. "Smeagal" oli alkuerien jälkeen veteraanien toinen, mutta finaalissa tapahtuneen ennakoinnin ja kaatumisen ansiosta tämä putosi neljänneksi. Itse olimme hyvin vaikuttuneita pojan tyylistä ja innokkuudesta ja oli hienoa nähdä tämä juoksemassa finaalissa Ameenan parina.
Radalla on tällä kaudella koettu suuria tunteita ja raastavaa jännitystä. Zappa jatkoi voittokulkuaan kisasta toiseen, epäonnistuen ainoastaan Tähtisprintterissä sen verran, että jäi kolmanneksi. Silloin Zappaa vielä jännitti kovasti El Hor Laaman-sisarusten kanssa juokseminen, mutta kauden edetessä on itsevarmuutta onneksi kertynyt huimasti. Tähän päivään mennessä on Zappa voittanut yhteensä 13 starttia, joiden joukossa SSaK:n ratamestaruus, Suomen ratamestaruus, Tampere GP sekä Juoksukuninkuus 2010. Käyttövalioaikoja on juostu 11 kpl ja näin ollen niitä tarvittaisiin ratajuoksuvalion arvoon tulevalta kaudelta enää yksi. Zappan kovin aika on Tuomarinkartanolla 18.8. juostu 32.58 s. Mainittakoon vielä, että samaisten kisojen jälkeen Zappa juoksi Kafka-veljensä koejuoksukaverina saman matkan, eikä edellinen startti tainnut paljoa jaloissa painaa, kun aika oli edelleen vaikuttavat 32.59 s.
Kimble, joka juoksi vielä heinäkuussa varsin vaatimattomia aikoja, yllätti meidät iloisesti alittamalla käyttövalioajan ensimmäisen kerran SM-ratakisojen alkuerässä ja sijoittuen vielä finaalissa pronssisijalle. Sen jälkeen on vauhti vaan kasvanut ja juoksipa pikkutyttömme Kuninkuusjuoksuissa peräti kaksi käyttövalioaikaa kiiveten taas kerran pronssille. Siinä välissä kävi Kimble juoksemassa myös Tampere GP:ssä oman ennätyksensä 33.31 s, jolla irtosi sinäkin kisassa kolmas sija. Saldona on siis tällä hetkellä 4 KV-aikaa ja 3 rataserttiä, eli hyvälle näyttää!
Noa starttasi radalla Tampere GP:n yhteydessä juostussa sijoituslähdössä ja toi voiton kotiin ajalla 34.15 s. Käyttövalioaikaa lähdetään tavoittelemaan kauden viimeisissä ratakisoissa, jotka juostaan ylihuomenna Tuomarinkartanolla.
Kafka tosiaan suoriutui elokuussa viimeisestä ryhmäkoejuoksustaan, eli saamme tästä pentueesta kolmannenkin juoksijan radalle kaudella 2011. Maastossa on Kafka juossut itsensä voittoon jo toistamiseen - viimeksi Mustialan kansainvälisissä, mistä kotiinviemisinä SERT ja CACIL. Tyyliltään Kafka on veljään Zappaa maltillisempi ja tarkempi.
Maastojuoksusta lienee vielä pakko kertoa sen verran, että sekä Zappalla että Noalla on nyt tämän vuoden sertit koossa. Noa on keskittynyt kirkkaisiin voittoihin kun taas Zappa tuntuu mieltyneen 2. sijaan ja hieman erikoisiin suorituksiin. CACILeja on Noalla kaksi ja Zappalla yksi, mikä tietää aikamoisia paineita viedä Kafkan lisäksi myös näitä herroja ulkomaille ensi vuonna. Noalle tosin kelpaa kotimainenkin CACIL, koska aikaisemmista toinen on Ruotsista. Ja todellakin, onhan Noalla hallussaan myös maastojuoksun Suomenmestaruus 2010 sekä kolmas sija Euroopanmestaruusmaastoista!
Ettei omien ja kavereiden koirien kehuminen menisi aivan överiksi, kerrottakoon vähän pikkutyttöjen kuvioista maastossa ja radalla. Kimble toki juoksee radalla hienosti, mutta on saanut maastojuoksusta hieman väärän käsityksen kaiken sattuneen ja tapahtuneen myötä. Niinpä Kimble on keskittynyt viimeisimmän hylsynsä jälkeen harjoittelemaan parin kanssa juoksemista kisojen yhteydessä järjestyneissä harjoituslähdöissä ja koejuoksukoirana. Näiden suoritusten perusteella uskallamme väittää, että kyllä tästä prinsessasta vielä maastojuoksija saadaan.. mutta jatkamme harjoituksia.
Harjoittelua on luvassa myös Hasinalle ja Inalle. Hasina toimi Mustialassa finaaliradan koejuoksijana veljensä Zappan kanssa, esitellen valitettavasti jo tutuksi käyneitä temppujaan hienostuneen häirinnän ja parinjahtaamisen alalta. Jostain syystä tämä punaturkki pohtii aivan vääriä asioita silloin, kun mielessä pitäisi olla vain viehe. Soolona radalla juostessaan on Hasina välillä suoriutunut komeasti, kun taas toisinaan on jo pelkkä etusuorakin aivan liikaa. Jatkamme ilmiön tutkimista ja elättelemme hyvin varovaisia toiveita.
Inalla on ollut mielessään vähän samoja metkuja, kuin sisko(i)llaankin. Maastodebyytti juostiin Hasinan tapaan oman äidin kanssa ja hyvinkin samankaltaisin ottein. Ei siis mitään erityisen rumaa häirintää mutta ihan riittävästi kuitenkin, että katsomme parhaaksi juosta harjoituksissa, kunnes ylimääräinen sähellys saadaan unohtumaan. Radalla on Ina juossut yksikseen ja koejuoksukaverinakin, mutta myös siellä tuntuu vielä olevan epävarmuutta ja ylimääräistä liikehdintää, jos rata pitää jakaa muiden kanssa. Vauhtia olisi kyllä (eikä ihan vähänkään), mutta toistaiseksi ei auta muu kuin odotella ja toivoa, että aika, ikä ja harjoittelu tuottaisivat jossain vaiheessa tulosta.
Pian onkin talvi, mikä tietää pakollista taukoa kaikelle tälle - hetkittäin turhankin aktiiviselle - harrastamiselle. Jää siis runsaasti aikaa punoa uusia juonia.. Lupaan yrittää viimeistään lokakuun lopulla kirjoitella tänne uusia kuulumisia.
PS. Ja tosiaan, Zappa sai kuvansa syyskuun Koiramme-lehteen, jossa oli artikkeli ratajuoksun SM-kisoista. Sekä Zappan että Kimblen suorituksia käsiteltiin varsin seikkaperäisesti myös tekstissä. Kerkesin jo talvimaastoartikkelia lukiessani riemuita kasvattieni nimien näkemisestä lehdessä, joten tämä tuntui jo aika hurjalle ;)
Comments
Post a Comment